tiistai 24. heinäkuuta 2012

Gut, Besser, Gòsser

Viela viimeiset kommentit Itavallasta



Antti:
Itavalta Itavalta mita siita jai kateen? Wien oli hieman liian ruuhkainen kaupunki minun makuun, vaikka kaupungista lòytyi myos iltaisella rauhaisempikin puoli, joka minua puhutteli enemman.
Itavallan osuudelta eniten odotin varaamamme aikaa Radstadin pikkukaupungissa, jossa mieltansa saisi lepuuttaa mahtavissa maisemissa. Vaikka olin ennakkoon katsonut kuvia kaupungista, itse maisemiin ei oikein mikaan olisi voinut valmistaa ja ne taytyykin kokea, jotta niista saa kaiken irti. Itavallassa eniten petyin Salzburgiin ja siihen kuinka turismi oli mennyt sanalla sanoen yli ja kaiken nakoisien vaate- ja merkkiliikkeiden maara suoraan sanoen pilaa koko kaupungin fiiliksen.
Viimeisena paivana Itavallassa eksyimme pienelle Faack am See-jarvelle. Paasimme uimaan kirkkaassa Alppivedessa seka paistattelemaan auringossa, tasta muistona punainen ja kipea selka.

Kaiken kaikkiaan pidin Itavallasta oikein paljon lukuunottamatta muutamaan kaupunkistinttia.


Mikko:
Itse olin ennakkoon kuvitellut suuret odotukset Itavallan suhteen. Jouduinkin hieman alkuun pettymaan kun Wien olikin erittain moderni paakaupunki. Heti kun auton nokka kaantyi Salzburgia kohti alkoi odotuksien lunastus. Alppien mahtipontisuutta ei pystynyt kasittamaan viela parinkaan paivan jalkeen. Vuoristotiet olivat automatkan suola. Toisaalta mikali niita reitteja oltaisiin talvella reissattu olisi jarrutusjaljet olleet tien lisaksi myos kerrastossa. Suurin kokemus Itavallassa oli 400 m nousu rinnetta ylos metsareittia pitkin. Matka huipentui viela hiihtohissilla 2700 metriin. Jalat olivat spaghettia niissa korkeuksissa, mutta onneksi pienella avustuksella jalat alkoivat taas toimia ja silmatkin uskalsi vihdoin avata(kohtalaisen kova korkeanpaikan kammo). Mamma saa olla ylpea. ;)


Ella: 
Kasvissyojalle matkustaminen tuo ruokailun suhteen aina omia pikku haasteita. Helpotukseksi Itavallan ravintolat kuitenkin tarjosivat melko hyvin vaihtoehtoja tahan. Ravintolan kuin ravintolan menusta loytyi ainakin muutama vaihtoehto kasvisnalkaankin. Muutama vegeravintolakin osui matkalla kohdalle, jossa tosin emme pysahtyneet. Itavallasta jai varsin hyva maku. Maisemat oli upeita ja ihmiset ystavallisia. Erityispisteet villille 1-vee vahtikoira Lucylle Haus Suzannessa, joka piti meille aika useina iltoina ja ruokailuhetkina seuraa.     

Tomi:
Itavallasta jai varsin positiivinen maku. Wienin jalkeen avautui perinteisempi Itavalta nahkahousutarjoilijoineen ja seesteisemmalla tunnelmallaan. Postikorttimaisematkin avautui vasta reilusti Wienin jalkeen. Itavallassa palvelu pelaa, hinnat ovat kohdallaan ja ymmartavat englantiakin viela hyvin. No jotkut eivat puhuneet mielellaan englantia, mutta onneksi saksaa jonkun verran ymmartaa hyvin lyhyella saksan oppimaaralla (nolla kurssia). Itavalta jai haikeasti taakse, kun viela viimeisena paivana keksimme kayda uimassa Alppijarvella.

Tiina: 
Minulle ehka paalimmaisena jai mieleen Itavallan monipuolisuus: Oli hienoa kayda samassa valtiossa muutaman "lyhyen" ajomatkan jalkeen suurkaupungissa, vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa, uimassa lampimassa jarvivedessa, 2700metrin korkeudessa tuijottamassa lumisia vuorten huippuja ja kipuamassa sinne puiden lomitse. Ja mika parasta, kayda Arskamuseossa!!

Ollaan naurettu niin paljon, ikaa on tullut varmaan 100 vuotta lisaa jokaiselle. Ikava jaa tata paikkaa, uskon sen olleen reissun parasta antia, vaikka paljon mukavaa on viela luvassa. Erikoismaininta mykistavalle Rakkautta ennen aamua-leffan hautikselle, Arskamuseolle seka minultakin rapsutukset hoppanalle Lucy-hauvalle Haus Suzannessa :)

1 kommentti:

  1. Mamma on todella Ylpeä Korkeanpaikan "leiristä" :O Vaati todella sisua ja rohkeutta.:)) Terveisiä matkalaisille.

    VastaaPoista