perjantai 27. heinäkuuta 2012

The Bird is the Word

Rostikset ovat saapuneet juurikin hetki sitten Sveitsiin mahtavien Alppimaisemien ja serpentiiniteiden siivittamana. Johan niita alppipuroja, -jarvia ja teita olikin jo ikava. Paivitystahti tanne blogiin on ollut hieman ala-arvoista, koska wi-fin loytaminen, saatikka sitten koneen loytaminen on ollut hyvin hankalaa, etenkin Italiassa. Tasta viisastuneena taytenee seuraavalle reissulle ottaa mukaan oma kone, jalkiviisas on aina hyva olla.

Mutta muistellaas viela hieman reissaamistamme Italian maassa.

Saavuimme viikko sitten perjantaina Italian puolelle ihanan uintireissun jalkeen Itavallan Faak am Seessa. Olimme ehtineet olla perati puoli tuntia Italian puolella, kun jo kuului ensimmainen kommentti: puol tuntia Italiassa ja nyt jo vituttaa..." No joo, oltiin ehka totuttu vahan liian hyvaan Itavallassa, koska siella ei ollut mitaan tiemaksuja, kun taalla piti alkaa heti kaivamaan kuvetta. Lisaksi Wi-Fi ei toiminut ilman italialaista kannyliittymaa Makissa ja Makista sai ketsuppia vain maksua vastaan. Ihme touhua. Huomattiin myos, etta ilmasto vaihtui ihan tyystin, lampoa tuli lisaa melkein 10 astetta ja kosteus oli aika kasin kosketeltavissa.

Ensimmaisena majoituksena Italiassa meilla oli b&b Le Risaie Saint Ambrogio di Trebaseleghen kylassa, missa vietimme 3 yota. Kyla itsessaan oli aika murju ja likaisen nakoinen, seinat repsotti joka puolella ja julkisivuremontteja oli tehty ehka viimeksi joskus vuonna kuokka ja nakki. Mutta onneksi majoituksemme sijaitsi hieman syrjassa kylan keskustasta ja se oli todella idyllinen ja kaunis paikka, oikein kunnon Italialaista maaseutumeininkia. Sijainniltaan se oli kaikin puolin muutenkin kattava, koska paasimme pienilla ajomatkoilla kaymaan Trevisossa, Padovassa ja Venetsiassa.

Le Risaien omisti mukava, vanhempi pariskunta, jotka eivat puhuneet juuri sanaakaan englantia. Vietimme monta kiusallista hetkea, kun Don Silvio itte tuli hopottelemaan kaiken nakoista ja tuijottelemaan meita tyytyvainen hymy kasvoillaan. Ensimmaisena iltana saimme myos kuulla kunniamme, kun olimme ostaneet ruokajuomaksi olutta. Silvio kiikutti sisalta akkia meille punaviinia ja heilutteli kasia ilmassa Italialaiseen tapaan ja huuteli birraa xD Onneksi pariskunnalla oli useampi lapsi, jotka osasivat englantia enemman tai vahemman ja tulkkasivat meille parhaansa mukaan. Hekaan eivat tosin asuneet siella, vaan kavivat pesemassa pyykkiaan. Kaiken kaikkiaan majoituksena Le Risaie oli suositeltavaa sorttia lukuunottamatta kieliongelmaa ja ekan illan kuumuutta sisatiloissa. Saimme kuitenkin pesta ilmaiseksi pari koneellista pyykkia ja tuoreita hedelmia puusta ja hyvia neuvoja paikoista, missa kannatta kayda lahistolla.


Le Risaie


Paatimme lahtea pyorahtamaan Venetsia lauantaina. Navi naytti matkan pituudeksi jota kuinkin kolmisenkymmenta kilsaa ja matka-ajaksi reilu puolisentoista tuntia. Ja tosiaan siina meni niin kauan. Italialaiset tuntuvat ihastuneen liikenneympyroihin, liikennevaloihin liikenneympyroissa seka vasemman puoleiseen liikenteeseen. Saimme tosiaan kokea myos sellaista herkkua, kun matkasimme Venetsiaan. Myos italialainen liikennekulttuuri on saanut meilta suurta kiitosta...

Venetsia oli yllattavankin iso siihen nahden mita kuvitteli. Kavella sai pitkat patkat ennenkuin varsinainen turisti- Venetsia alkoi. Turistisuus huipentui Piazza San Marcolla, jonne ensimmaiseksi suuntasimme. Se oli nahty alle viidessa minuutissa, koska ihmisten ja pulujen maara per nelio alkoi olla sietamaton. Seuraava kohde ja oikeastaan viimeinen virallinen kohde oli Indiana Jonesista tuttu kirjasto, jossa talla hetkella oli jokin Leonardo Da Vinci museo. Olihan ne kanaalit hienoja sinansa eika samanlaista varmasti loydy muualta, mutta yleisesti ottaen koko porukka oli hieman pettynyt kaikkeen Venetsia- hehkutukseen nahden. Ei se oikeasti ole mikaan kuvan kaunis. 


Bellissimo

 Taiteilija tyossaan

 
"Ah, Venice..."


Sunnuntaina meilla oli lepopaiva, hengailimme vain Silvio and pals luona pitaen birrat poydan alla ja nauttien sivistyneesti vinettoa. Illalla lahdimme kaymaan Trevisossa, laheisessa kaupungissa kunnon illallisella. Tyypilliseen tapaan kiersimme puoli kaupunkia, kunnes tyydyttiin siihen, minka olimme nahneet ihan ensimmaisena. Tuntuu olevan kirous, kun paatamme, etta etitaan akkia joku paikka, niin siina menee vahintaan pari tuntia.

Maanantaina hyvastelimme Silvion ja kumppanit ja suuntasimme Piistin kohti Padovaa. Sekin oli suht akkia nahty, koska unohdettiin kartta Silvion mestaan, mihin oli merkattu meille hyvia kohteita vierailtavaksi... Lahdimme Padovasta sinne vahin aanin ja suuntasimme Veronaan. Veronasta varasimme sitten reissun ensimmaisen hotellin, reteasti Best Westernin. Hintaansa nahden se oli todella edullinen, tosin ehka liian hieno reissumme tasoon nahden. Huoneet oli kylpyammeellisia ja viimeisen paalle ilmastoituja, mutta halpoja. Aamiainenkin oli niin ruhtinaallinen, ettei nalka yllattanyt pitkaan aikaan sen jalkeen.

 Padovan patsaita

Maanantaina kuitenkin kaytiin vahan pyorimassa laheisessa kauppakeskuksessa ja hengailimme hotellilla, tarkoituksenamme jattaa kunnon Veronan keskustavisiitti tiistaille.

Verona taisikin sitten olla Italiaosuuden parasta antia. Suuntasimme keskustaan aika myohaan, koska halusimme nahda myos yollista meininkia. Suuntasimme aluksi paikalliseen Amphiteatterille (miten toi kirjotetaan?), mika oli aika vaikuttava. Siellakin pyorii kuulemma nykyaan viela naytoksia, harmi ettei niita ollut juuri tuolloin meneillaan, vaikka sitten jotain lavasteita kovin fiksailtiinkin pystyyn.

Teatrolta menimme katsomaan Julian parveketta, tosin sinnekin piti ankea hieman vakisin, etta paasi ihastelemaan itse paikkaa. Turisteja vaikka muille jakaa. Kavimme myos vahan shoppa shoppa ja ihmettelimme, etta taalla saatanallisessa kuumuudessa oli jo toppatakkejakin kaupan. Mutta Talvi 2012-mallisto, you know. Kohtasimme myos ystavallisen pulun, joka kakki Ellan hatulle seka Tiinan paidalle, kadella ja laukulle...kylla oli mukavata.


Amffiteatterin huipulta

Julian pihan purkkaseina

Julian parveke

Veronan kauppakadun manpark

Illalla kavimme syomassa hyvin joen rannan kupeessa ja ihastelimme pimenevaa Veronaa. Tunnelma oli todella mahtava, lampotila oli varmasti siina kolmissakymmenissa viela illallakin, mutta oli jo aika pimeaa ja valaistus kaunista. Syomisen jalkeen korviimme kantantui livemusiikkia ja loysimme vanhan linnan rauniot, jonka sydamessa oli meneillaan joku flamencoesitys. No sisaan ei enaa paassyt, mutta loysimme reitin raunioiden lomitse ylemmas, mista oli oiva nakyma suoraan lavalle. Nousimme lopulta koko matkan ylos aina maen paalle asti, mista avautui mahtava nakyma koko yollisesta Veronasta.

Yollista Veronaa



Flamencoesitys siintaa alhaalla

Painelimme takaisin hotellille reteesti taksilla, jonka lahtomaksu oli jo 7 euroa ja loppulasku vain 23 euroa ja aloimme kaivamaan jo kuvetta, kunnes auto pysahtyi ja mittariin hyppasi hinnaksi 29e ja rapiat?! Joku yleinenkin kaytanto?

Keskiviikkona jatimme Best Westernin viileat huoneet taaksemme ja suuntasimme Garda- ja Como-jarvelle hikoilemaan. Yovyimme molemmissa yhden yon. Gardan majoituksessa joutui jo nakemaan hieman vaivaa, kun jouduimme aika pitkaan ajelemaan ja lopulta jo soittelemaan, etta loysimme yhden vapaan bungalow-majoituksen. Paikat olivat keskenaan aika samanlaisia, majoitukset olivat kuin olisi saunassa nukkunut ja molemmissa oli ranta lahella. Oli kylla ihan mahtavaa paasta pulahtamaan veteen niin lampimassa saassa. Uimista hankaloitti Gardalla kunnon aallokko, niin ikaan kuin merella ja Comolla ei pystynyt menemaan veteen ilman slabareita karsimatta, koska rantakivikko oli niin raastavaa.
Garda-jarven majoituksen uimista taas helpotti se, etta siihen kuului uima-allas. Leikkimielisia kun ollaan,  niin ostettiin myos frisbee ja vaahtomuovipyssyja. Tosin paadyimme lopulta ammuskelemaan kertismukeja...

Italia jakoi rostisten mielipiteita aikalailla, osan mielesta paska paikka, osan mielesta neutraalia ja osa taisi ihan tykatakin. Hankalinta oli varmaan yhteisen kielen loytaminen ja kuumuus. Kaiken kaikkiaan hyva reissuseura taas pelasti paljon tamankin valtion osalta ja tasta paivasta eteenpain odottaa viela uudet seikkailut Sveitsissa. Lupaa hyvaa, kun taas paastiin rakkaisiin Alppimaisemiin. Kuvia ehka luvassa jarvilta ja Sveitsipaivitysta jossain vaiheessa. Katotaan miten paastaan taas koneelle.

Ja tahan loppuun pieni, mutta tarkea video, tarkeasta reissubiisista...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti