Panda

Tähän reissuun tuntuu kuuluvan eläinaiheiset autot, koska torstaina saimme allemme Littlest Beastin eli Fiat Pandan. Panda oli selkeästi Alonissoksen luottoauto, koska joka toinen auto näytti olevan Panda ja joka toinen Hyundai. 

Ahtauduimme pieneen, matalaan sillipurkkiimme(35e) ja suuntasimme nokan kohti Vanhaa Kaupunkia. Opiskelimme hieman paikan historiaa mistä selvisi, että vanhaa kaupunkia oli 60-luvulla riepotellut maanjäristys, mikä oli tuhonnut paikan aika hyvin. Tämän jälkeen pääkaupunki siirrettiin satamaan, Patitiriin. 

Vanha kaupunki oli n. 3 km päässä Patitirista ja se oli järistyksistä huolimatta todella idyllinen ja kaunis pikku kujineen ja upeine meri- ja vuoristomaisemineen. Välillä tuli taas sellainen fiilis, että ollaanko jossain leffan lavasteissa, koska täälläkään ei näkynyt yhtään ketään, paitsi hyvin syönyt, aivan ihana lössykkä. Löysimme kuitenkin vanhasta kaupungista avonaisen ravintolan, missä kävimme kahveilla ja kortinpeluulla. Ravintoloitsija yllätti meidät hauskasti laittamalla soimaan suomalaisen Groove Fm-radiokanavan. :D 

Sitten matka jatkui kohti Alonissoksen pohjoiskärkeä.

Matkan varrella kohtasimme taas keskellä tietä taivaltavan vuohilauman sekä pysähtelimme muutamalla rantsulla. Ilma oli tänään kuitenkin jäätävän kylmä, tuulinen ja hieman tihkuinen, joten olimme paljon lämpimän Pandan uumenissa. Mieltä lämmitti myös Ylex:n PartaMasan juontama Parasta Ennen-lähetys Padilta aka timanttinen jyystö. Lopulta pääsimme mutkittelevien vuoristoteiden jälkeen perille, missä ei yllätys yllätys ollut yhtään ketään, paitsi hylätty tutkimuslaitos, minkä vuohet olivat vallanneet. Spookya.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä vanhassa kaupungissa ruokailemassa samassa paikassa, missä kahvilla. Ruoka-annokset olivat jättimäisiä ja halpoja, palvelu erinomaista. Lisäksi tuntuu olevan nyt lähes joka ravintelissa, missä olemme käyneet, että ruuan hintaan sisältyy jokin jälkkäri ja pieni snapsi kaikille. 

Sapuskoinnin jälkeen veimme yhden kipuilevan röstiksen huilimaan ja 4 muuta jatkoivat matkaa kaupoille ja kävelykierrokselle. Päätimme ottaa matkareitiksi sataman sivussa olevat, korkealle kohoavat rappuset, joiden määränpäätä emme tienneet. Eteemme aukeutui jälleen kerran hyvin spooky näkymä, kun löysimme keskeltä metsää hylätyn hotellin, minne pääsi sisälle aulaan ja joihinkin huoneisiin. Tietenkin rohkeat röstikset käyttivät tilaisuutta hyväksi ja astuivat peremmälle. Näky oli mahtava! Kuin aika olisi pysähtynyt niille sijoilleen. Tavaroita oli jätetty paikoilleen ja aivan kuin ihmiset olisivat lähteneet jotain kiireellä pakoon. Mietimme miten kauan hotelli oli saanut olla yksinään omassa rauhassa, kunnes löysimme seinästä hinnaston drakmoina eli varmaankin yli kymmenen vuotta. Ihmettelimme, kun mitään sieltä ei ollut kuitenkaan tarkoituksella tuhottu tai tuhrittu esim. graffiteilla, vaan aika oli heinittänyt ja rapistanut paikkoja. Mahtavan löytömme jälkeen zombailimme kalkkunatarhan läpi jotakin pientä polkua pitkin kallioiselle rannalle. Olipa meillä vaan upea tutkimusretki. 

Ilta huipentui taidokkaaseen livemusiikkiesitykseen, kun ensin haimme lepäilleen röstiksen takaisin seurueeseemme. Katsoimme ravintelin ulko-oven vieressä lukevan, että tänään olisi livemusiikkia, mutta kun kysyimme asiasta, ravintoloitsija sanoi, että nyt on pyhä viikko, pitää ottaa rauhallisesti. Tilasimme paikasta kuitenkin ruokaa ja juomaa, jonka jälkeen ravintoloitsija päättikin vetäistä tunnin luuttu- ja laulusession paikallisten asiakkaiden kera meidän iloksi. Yhdelle röstiksellekin kitara tuotiin, mutta eipä tainnut olla riittävästi Retsinaa veressä sen kummempaan esiintymiseen. Pienet sävelet sieltä kuitenkin irtosi ;)

Maittava, onnistunut ja mahtava päivä tapahtumien ja nähtävyyksien kera Alonissoksessa. Tänään taas lautan kyytiin ja nokka kohti viimeistä saarirykäisyä Skiathoksella.