Hasta la vista muchos nachos

Röstikset ovat saapuneet taas Suomen kamaralle jo tiistai-iltana. Reissu on kuitenkin hyvä viimeistellä vielä perinteisellä pohdinnalla matkakohteesta ja itse reissusta.

Ella:

Mitä jäi mieleen: Eloisat pienet kahvilat ja paikalliset ruokapaikat sekä Graciaksen ja Barri Goticin pikkukatujen pienet vintage-henkiset vaateliikkeet. Monipuolista koettavaa ja nähtävää. Kaupunki on paikka, jossa voi mukavasti yhdistää ranta- kuin kaupunkilomailun. Kompakti kokonaisuus, jossa helppoa ja nopeata suunnistaa paikasta toiseen myös jalkaisin. 

Mikroröstiksen osalta matka sujui oikein eloisissa merkeissä. Etenkin aamuisin tuntui olevan meno päällä ja tästä syystä olinkin useina aamuina seurueen aamuvirkku. Aikaa kämpän parvekkeella tuli vietettyä aamukahvia ja purtavaa nauttien. 

Mikko:

Ensivaikutelma, kaupunki oli täysin ennakkokäsityksen vastainen. Hyvin eloisa ja historian täyteinen kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa esiintyi joka korttelissa. Toisaalta ennakkokäsitys Espanjasta pohjautuu täysin valtion omistamista saarista, joten jotain erilaista saattoikin hieman odottaa. Isoimmat kadut ja itse La Rambla olivat kovasti turistivetoisia ja parhaimmat kävely- ja ruokapaikat löytyivätkin juuri syrjäisiltä ja sympaattisilta pikkukujilta. Selkeästi myös paikalliset näitä varjoisia kujia suosivat, mikä sopi meille vallan mainiosti, koska näin yleensä saa sen parhaimman tuntuman paikallisesta kulttuurista ja tavoista. Mikroröstiskin tuntui kovasti nauttivan paikallisesta menosta, sillä välillä tuntui olevan kovaakin liikehdintää masussa, ainakin näin sivusta seurattuna. Itse kyllä kovasti tykästyin kaupunkiin ja varsin hyvin tänne voisi tulla uudestaankin. Useasti tuntui kuin olisi ollut Italiassa ja liekö tällä myös vaikutusta siihen että kaupunkiin oli helppo tykästyä?

Muutama sana myös jalkapallistin näkökulmasta. Meneillään olevat kisat heijastivat katukuvaan odotetun lailla. Jokaisella aukealla näki riemuisaa pikkuväkeä palloa potkimassa ja monesti mukana oli myös väkeä isästä vaariin asti. Varsinkin oman seurajoukkueen kannattajia näkyi runsaasti. Barca-pelipaitoja ja fanituotteita näkyi enemmän kuin itse La Rojan maajoukkuepaitoja. Ehkäpä katalaanit haluavat myös hieman muistuttaa oman itsenäisyyden puolesta..mene ja tiedä.

Tomi: 

Barcelona on pikkulapsen kanssa oivallinen matkakohde. Vastaavaa turvallisuuden tunnetta ei yleensä koe tämän kokoisissa kaupungeissa. Julkiset toimivat hyvin (lakkoa lukuunottamatta) ja ilmankin pärjäsi ydinkeskusta-alueella. Ihmiset huomioivat miniröstiksen höpöttelemällä ja hassuttelemalla ja ravintoissa oli aina lastenistuin. Ruokaosasto jäi vähän vielä "epäselväksi". Olisi pitänyt vielä jokusen kerran käydä tapastelemassa. Täkäläiset pitävät kovasti lihasta, jota ei oikein meidän matkaseurue syö. Pääosin onnistuneita kokemuksia kuitenkin, vaikka pari huonompaa pääsi joukkoon.

Tiina:

Tämä reissu oli todella erilainen, kuin aikaisemmat reissut. Se oli lyhyempi, rauhallisempi ja ei niin kostea, vaan pieni-sievä. Matkaseura oli taas mitä parhainta ja monet naurut ja iänlisäykset tuli tehtyä useasti. 

Kaupunkina Barcelonasta tuli mieleen jonkinmoinen kulttuurien törmäys, koska katuja talsiessa tuntui erityisen paljon Italia-Ateena-Budapest-fibaa. Matkan edetessä Barcelonasta muotoutui kuitenkin oma idyllinen, kompakti paikkansa. Itse tykästyin myös vanhaan kaupunkiin. Historian siipien havinasta ja keskiaikaisesta meiningistä ei vaan koskaan saa tarpeekseen. 

Miniröstis yllätti myös iloisuudellaan, reippaudellaan ja avoimuudellaan. Paljon sai pirpana huomiota osakseen niin ravintoloissa, julkisissa kuin ihan kadullakin. Huomaa, että ei olla Suomessa ;D

Miniröstis:

Tä?

Loppuun vielä kuvaoksu:

Esos son Reebok o son Nike?

Viimeinen päivä Barcelonassa on takana ja haikein mielin laukut nyt pakattu. (Perinteiset teknikal tifikulties pitkästä aikaa kuvien suhteen, kun tallennustila loppuu kesken xD)

Tänään nukuimme superpitkään, lähemmäs 11, kun edellisenä yönä tuli valvottua myöhään, parannettua maailmaa ja juteltua syvällisiä. Aamusta päätimme jälleen lähteä shoppa shoppa shoppa, käytiin parissa Outletissä, parissa ketjussa ja muutamassa pienemmässä putiikissa. Mukaan tarttui jos jonkun näköistä pussukkaa, enemmän miesväelle tosin...!!

Shoppailun jälkeen otimme pienen lounastauon ja kävimme italialaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa. Vetelimme maukkaat pizzat ja raviolit ja siinä kokin ja tarjoilijan jutellessa Italian sulosointuja tulimme siihen tulokseen, että petosmatkalla ollaan ;D Lyötiin lukkoon tietty ensi kesän reissu, minkä olisi todellakin oltava taas Italiassa. Muistelimme lämmöllä myös aiempia Italian reissujamme. 

Lounaan jälkeen eriydyimme taas hetkiseksi, kun röstiksien jalkapalloilija halusi lähteä emännän kanssa pyörähtämään Camp Noulla Italian ja Espanjan pelin kunniaksi. Itse "pyhättö" olikin varsin moderni ja laaja kompleksi, ulkoravintoloineen sekä fanituote-kauppoineen. Sisälle asti emme kuitenkaan tällä kertaa menneet, koska museokierrokseen ei riittänyt aikaa. Ehdimme kuitenkin sen verran istahtaa alas, että yhden cervezan ehti nauttia matsin alkutahtien ohella.

Illasta suuntasimme kämpille pakkailemaan ja masistelemaan. Toisaalta myös hieman pohdintaa oli taas ilmassa. Pohdiskelimme porukalla, mikä sai meidät aloittamaan matkustamisen alun alkaen. Mieleen ei meinannut tulla mitään muistikuvaa, mutta aikamme muisteltuamme tulimme siihen tulokseen, että sen täytyi olla Band of Brothers-minisarja. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ensimmäisen matkamme piti mukailla liittoutuneiden Nordandian maihinnousua Ranskaan ja sitä kautta Saksaan. Logististen haasteiden johdosta järjestys kääntyi päinvastaiseksi ja jostain se Puolakin sinne ilmestyi. Ja niin sai meidän reissailu-ura alkunsa. Ehkä seuraavalle reissulle voisi kehittää taas jonkinmoisen teeman.

Lopuksi reissumusiikkia: 

https://youtu.be/BQ4c54rCJ_k

r-laatikon vaatekerrasto

Sunnuntain kohteeksi valikoitui Dibidabo-vuoren päälle rakennettu huvipuisto ja tsyrkka. Lähdimme porukalla matkaan ja tapahtui jotain todella harvinaista, kun nappasimme lounaaksi vain burgerit paikallisesta Good Burger-hampparimestasta. Kuivaa ja suolaista, nam nam.

Nappasimme Placa Catalanyalta junan Dibidabo-avenuelle ja sieltä suuntasimme San Francisco-tyyppisellä kärryllä kohti vuorta. Vuoren huipulle pääsi sitten vielä funicularin kyydissä. Tämä lysti kustansi kokonaisuudessaan n. 14€ per nenä. Auts!

Dibidabolta oli aivan huikeat näkymät koko Barcelonaan ja myös Barcelonan kupeessa olevaan metsä- ja vuoristomaisemaan. Osaan huvipuistosta pääsi ilman ranneketta ja joitakin lasten laitteita pääsi kokeilemaan kahden euron tikettihintaan. Jäsen Huimapään aka kalkuleittor määnin olisi tehnyt mieli käydä kokeilemassa myös huikea vuoristorata, mutta itse ranneke olisi maksanut 28,50€, joten se lysti jäi väliin. Ihastelimme sitten vain kirkon aluetta, huvipuistomeininkiä ja ihmisvilinää. Toki joukon hurjapää halusi käydä kokeilemassa paikalliset kahvikupit, tai tällä kertaa limakupit. Ja taisi siellä sylkyssä olla joku pienempikin pyörimässä...

Vuorelta alaspäin pääsimme sitten 2,95€ hintaan bussilla, kun löysimme tällaisen huokean vaihtoehdon. Maisemat olivat tämän huvitteluhärvelin kyydissä myös varsin mahtavat, kun mutkittelimme vuoren rinnettä alas, miniröstiksen viihdyttäessä meitä ja kanssamatkustajia tempuillaan.

Huvipuistoreissulla meni oikeastaan koko päivä ja illasta sitten suuntasimme taas syömään. Tänään maanantaina olisi viimeinen aktiivinen päivä Barcelonassa, tiistaina aamusta on matka kotiin. Aika on mennyt kuin siivillä.

Tuubi täynnä

Lauantaina aamupäivästä, pitkien yöunien jälkeen, osa röstiksistä suuntasi näyttelykierrokselle, osa jälleen vanhan kaupungin kuhinaan shoppailemaan ja nähtävyyksiä ihastelmaan. 

Näyttelykierros alkoi MACBAssa (Museu d'Art Contemporani de Barchelona). Iso moderni rakennus tarjosi kattavan esityksen museon kokoelmiin sekä kolmeen muuhun näyttelykokonaisuuteen. Aikaa pyörähtikin mukavasti muutaman tunnin verran ja tämän jälkeen olikin aika suunnata yhteiselle röstislounaalle vanhan kaupungin pikkukaduille.

Lounaan ja pienten vatsaa täydentävien jälkkäreiden jälkeen eriydyimme taas kahteen porukkaan, näyttelyjengi suuntasi taksilla Vivian Maierin valokuvanäyttelyyn, joka sijaitsi Graciaksessa olevassa valokuvagalleriassa (Fundacio FOTO COLECTANIA) ja toinen jengi jatkoi shoppailua ja ihastelua Placa Catalanyan kupeessa. 

Sananen näyttelyjengiltä: Maier on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Henkilö joka työskenteli piilossa yli neljän vuosikymmenen ajan 1950-luvulta alkaen. Vasta vuonna 2007 Chicagolainen tutkija löysi hänen 120,000 negatiivia, erilaisia äänitteitä, 8mm ja 16mm videonauhoja ja läjäpäin kehittämättömiä filmirullia. Pieni osa tästä valtavasta kokonaisuudesta oli kerätty kyseiseen näyttelyyn. Vaikuttava kuvaaja, joka täysin olisi ansainnut huomionsa jo elinaikanansa. Hienoja omakuvia tai nykytermein selfieitä. Ne saattoivat hieman vaikuttaa myös meidän ottamiin kuviin...

Matkalla tapaamaan muita röstiksiä ohitimme sattumalta Caudin suunnitteleman La Pedrera-rakennuksen. Päätimme käydä vielä siellä, vaikka pientä uupumusta pitkästä päivästä jo alkoi olemaan. Mielenkiintoinen katsaus Caudin maailmaan. Pienenä miinuksena kova sisäänpääsyhinta (20,50€ per nenä).

La Pedreran jälkeen suuntasimme kohti Placa Catalanyaa ja kohti loppukööriä, kunnes pienen etsinnän jälkeen saatiin röstikset taas samaan nippuun. Seuraavana vuorossa oli iltapala. Maittavaa apetta meille tarjosikin Plaza Catalanyan sivukujilla sijaitseva Tapas-ravintola Mussol. Tällä kertaa kävi jopa niin, että ruuan määrä päihitti nälkäiset ruokailijat, mutta oli todella maittavaa ja ravitsevaa. 

Mikä ei tapas(e) vahvistaa

Paikallisen pyhimyksen kunniaksi ollutta paukuttelua seurasi pyhäpäivä. Tämä tiesi ongelmia, sillä taiteellisempi puoli röstiksistä suunnisti kohti Picasso-museon kiinni olevia ovia, kun muut röstikset suuntasivat kohti La Ramblan alueen kiinni olevia liikkeitä. 

Ramblailijat päätyivät sitten pyöriskelemään La Ramblan vieressä olevalle vanhalle kaupunginosalle, Barri Goticille. Se oli ihastuttava henkäys entisistä ajoista, missä oli runsaasti kapeita kujia, paikallisten asumuksia ja pikkuliikkeitä, sekä Barcelonan katedraali. Itse La Rambla taasen tuntui varsin simppeliltä kadulta, varsinkin ollakseen niin suitsutettu. Sen varrella ei hirveästi ollut kiintoisia liikkeitä ja Barcelonan harvat epäviralliset rihkamakauppiaat olivat sen varrella. 

Kiinni olleen Picasso-museon sijaan, toisen röstisporukan naispuoleinen suuntasi Katedraalin kupeessa olevaan Gaudin museoon, the Gaudi Exhibition Centeriin, kun taas karvaisempi osapuoli keskittyi juoman ja vessan etsintään, mutta ei saanut kumpaakaan. Heh. 

Näiden hurjien seikkailuiden jälkeen röstikset tapasivat vanhassa kaupungissa ja syöpöttelivät ja jatkoivat vanhan kaupungin tutkailua. 

Illasta hassuttelimme taas, kun huomasimme kävelleemme ties miten pitkät pätkät ja olevamme omalla asuinhuudsillamme. Päätimme jatkaa matkaa kuitenkin vielä eteenpäin Sant Antonin kaupunginosaan, mistä emme löytäneet mitään kivaa ruokapaikkaa. Otimme sitten sieltä yhden metropysäkin välin takaisin omalle huudsille, missä olimme äsken olleet ja kävelimme sieltä taas toiseen suuntaan, mistä bongasimme intialaisen ravintolan. Jalat huutaa hoosiannaa... 

PPP (eli petosmatkan potentiaalinen paskalippa)

Torstain päätimme ottaa enemmän lekottelun kannalta eli maukasta ruokaa ja rannalla loikoilua. Metrot toimivat taas tänään ihan moitteettomasti, niin päätimme hyödyntää niitä ja otimme metron lähiasemaltamme Universitatilta rantsulle Barcelonetan pysäkille. Torstain aamutoimet olivat myös varsin hitaanlaiset edellisen päivän paahtamisen takia, joten suuntasimme suoraan lounaalle rantsun kupeeseen. Reissuraamattu suositteli meille Can Mano nimistä ravintolaa ja se olikin maittava lounasvalinta. Jokainen tilasi annoksen erilaisia kaloja ja äyriäisiä, joita sitten nautiskelimme hyvällä ruokahalulla.

Lounaksen jälkeen suuntasimme Barcelonetan rannalle, missä kohtasimme "kielimuurin", kun pohdimme ottaako rannalta aurinkovarjon ja rantatuolit kaikille. Iloksemme tuolien myyjä sanoi niiden olevan 15€ yhteensä kaikilta, minkä vielä varmistimme. Ja hinta olikin tosiaan sitten sen 50€. Mutta olihan se ihanaa lekotella rannalla ja nauttia tarjoilijan tuomia kylmiä juomia. Allekirjoittanut kävi miniröstiksen kanssa myös uimassa meren tyrskyissä. Yllättävän lämmintä vaikka mini taisi hieman olla ihmeissään, kun mentiin veden varaan. 

Rantsulla vietimme useamman tunnin, jonka jälkeen kävimme vielä illastamassa taas Reissuraamatun johdatuksella. Hieman nyt Reissiksen sidokset ritisivät liitoksistaan, kun ensimmäisessä paikassa oli niin kiireistä, että heitä ei kiinnostanut ottaa meitä syömään. Pari seuraavaa taas olivat pysyvästi suljettuja. Löysimme kuitenkin lopulta ravintola Bitácorasta huippuisot annokset ja jälleen fisua. Minikin sai jättikipollisen omenaa, avocadoa ja tomaattia. 

Suunnatessamme taas majoitukseen illasta, saimme ihmetellä joka puolella kuuluvaa pauketta. Selvisi, että 23. kesäkuuta täällä juhlitaan Pyhän Johnin yötä. Olimme kuitenkin liikkeellä sen verran aikaisin, että isoimmat bileet eivät ihan vielä olleet ehtineet alkaa, vaikka alkava meininki rannalla siihen vähän viittasikin.