perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hasta la vista muchos nachos

Röstikset ovat saapuneet taas Suomen kamaralle jo tiistai-iltana. Reissu on kuitenkin hyvä viimeistellä vielä perinteisellä pohdinnalla matkakohteesta ja itse reissusta.

Ella:
Mitä jäi mieleen: Eloisat pienet kahvilat ja paikalliset ruokapaikat sekä Graciaksen ja Barri Goticin pikkukatujen pienet vintage-henkiset vaateliikkeet. Monipuolista koettavaa ja nähtävää. Kaupunki on paikka, jossa voi mukavasti yhdistää ranta- kuin kaupunkilomailun. Kompakti kokonaisuus, jossa helppoa ja nopeata suunnistaa paikasta toiseen myös jalkaisin. 

Mikroröstiksen osalta matka sujui oikein eloisissa merkeissä. Etenkin aamuisin tuntui olevan meno päällä ja tästä syystä olinkin useina aamuina seurueen aamuvirkku. Aikaa kämpän parvekkeella tuli vietettyä aamukahvia ja purtavaa nauttien. 

Mikko:
Ensivaikutelma, kaupunki oli täysin ennakkokäsityksen vastainen. Hyvin eloisa ja historian täyteinen kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa esiintyi joka korttelissa. Toisaalta ennakkokäsitys Espanjasta pohjautuu täysin valtion omistamista saarista, joten jotain erilaista saattoikin hieman odottaa. Isoimmat kadut ja itse La Rambla olivat kovasti turistivetoisia ja parhaimmat kävely- ja ruokapaikat löytyivätkin juuri syrjäisiltä ja sympaattisilta pikkukujilta. Selkeästi myös paikalliset näitä varjoisia kujia suosivat, mikä sopi meille vallan mainiosti, koska näin yleensä saa sen parhaimman tuntuman paikallisesta kulttuurista ja tavoista. Mikroröstiskin tuntui kovasti nauttivan paikallisesta menosta, sillä välillä tuntui olevan kovaakin liikehdintää masussa, ainakin näin sivusta seurattuna. Itse kyllä kovasti tykästyin kaupunkiin ja varsin hyvin tänne voisi tulla uudestaankin. Useasti tuntui kuin olisi ollut Italiassa ja liekö tällä myös vaikutusta siihen että kaupunkiin oli helppo tykästyä?

Muutama sana myös jalkapallistin näkökulmasta. Meneillään olevat kisat heijastivat katukuvaan odotetun lailla. Jokaisella aukealla näki riemuisaa pikkuväkeä palloa potkimassa ja monesti mukana oli myös väkeä isästä vaariin asti. Varsinkin oman seurajoukkueen kannattajia näkyi runsaasti. Barca-pelipaitoja ja fanituotteita näkyi enemmän kuin itse La Rojan maajoukkuepaitoja. Ehkäpä katalaanit haluavat myös hieman muistuttaa oman itsenäisyyden puolesta..mene ja tiedä.

Tomi: 
Barcelona on pikkulapsen kanssa oivallinen matkakohde. Vastaavaa turvallisuuden tunnetta ei yleensä koe tämän kokoisissa kaupungeissa. Julkiset toimivat hyvin (lakkoa lukuunottamatta) ja ilmankin pärjäsi ydinkeskusta-alueella. Ihmiset huomioivat miniröstiksen höpöttelemällä ja hassuttelemalla ja ravintoissa oli aina lastenistuin. Ruokaosasto jäi vähän vielä "epäselväksi". Olisi pitänyt vielä jokusen kerran käydä tapastelemassa. Täkäläiset pitävät kovasti lihasta, jota ei oikein meidän matkaseurue syö. Pääosin onnistuneita kokemuksia kuitenkin, vaikka pari huonompaa pääsi joukkoon.

Tiina:
Tämä reissu oli todella erilainen, kuin aikaisemmat reissut. Se oli lyhyempi, rauhallisempi ja ei niin kostea, vaan pieni-sievä. Matkaseura oli taas mitä parhainta ja monet naurut ja iänlisäykset tuli tehtyä useasti. 

Kaupunkina Barcelonasta tuli mieleen jonkinmoinen kulttuurien törmäys, koska katuja talsiessa tuntui erityisen paljon Italia-Ateena-Budapest-fibaa. Matkan edetessä Barcelonasta muotoutui kuitenkin oma idyllinen, kompakti paikkansa. Itse tykästyin myös vanhaan kaupunkiin. Historian siipien havinasta ja keskiaikaisesta meiningistä ei vaan koskaan saa tarpeekseen. 

Miniröstis yllätti myös iloisuudellaan, reippaudellaan ja avoimuudellaan. Paljon sai pirpana huomiota osakseen niin ravintoloissa, julkisissa kuin ihan kadullakin. Huomaa, että ei olla Suomessa ;D

Miniröstis:
Tä?

Loppuun vielä kuvaoksu:














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti